Vuonna 1772 olivat Helleniuksen veljekset saaneet Tukholmassa kuninkaalta aatelisarvon ja nimen af Enehjelm. Samalla matkalla oli mukana myös Henrik Johan Justander, joka sai aatelisnimen Standertskjöld. Näistä ajoista alkoi af Enehjelmin ja Standertskjöldin sukujen välinen ystävyys. Jonas af Enehjelm solmi avioliiton 1782 Urjalan Honkolan kartanon tyttären Ulrika Furuhjelmin kanssa. Jo 1700-luvun lopulla af Enehjelmien veljekset olivat saaneet haltuunsa muun muassa Katisten ja Luhtialan kartanot takamaineen. Luhtiala tunnetaan myöhemmin Aulangon nimellä ja Hugo Standertskjödistä. Katisten kartanoon kuului silloisen Mäskälän muinaispitäjän Mallinkaisten takamaa-alueet, joiden omistus oli kuitenkin epäselvä. Vuonna 1802 päättyneessä isojaossa alueen todettiin kuuluvan mäskäläläisille. Everstiluutnantti Jonas af Enehjelm oli haavoittunut Kustaa III:n sodassa Puikon sillan taistelussa ja sai sen perusteella sotilaseläkettä. Eläkkeeseen vedoten hän käynnisti toimet tuon takamaa-alueen ostamiseksi itselleen ja lapsilleen perinnöksi. Alueen omistus ei kuitenkaan vielä ollut selvä, vaan hän joutui käymään oikeutta muita talollisia vastaan, jotka myös vaativat aluetta itselleen vedoten ylimuistoiseen omistukseen ja ikimuistoiseen nautintaoikeuteen. Jonas af Enehjelm kirjoittaa tuolloin vastineessaan muun muassa, että kyseisellä alueella sijaitsee kolme torppaa, joista vain yksi on asuttu.

Ruotsin valta vaihtui Venäjän vallaksi. Suomen keisarillinen senaatti antoi everstiluutnantti Jonas af Enehjelmille ja hänen puolisolleen Ulrikalle omistusoikeuden Löyttymäen uudistilaan 20.5.1816. Tämän jälkeen asia kuulutettiin vielä kolmasti yli 40 kirkossa.

Everstiluutnantti Jonas af Enehjelm oli käynnistänyt Löyttymäen uudistilan rakentamisen jo oikeusprosessien aikana, mutta senaatin päätöksen jälkeen rakentaminen vilkastui ja kylä alkoi muotoutua. Peltoja raivattiin. Löyttymäki tarjosi nyt työpaikkoja ja elämisen mahdollisuuksia monille perheille. Honkolan kartanon tuleva isäntä Elis Furuhjelm avusti erityisesti vesivoiman rakentamisessa läheiseen Mallaskoskeen.

Löyttymäen pellonraivaajana tunnetaan myös kartanon myöhempi omistaja 1830-luvulla, luutnantti Erik Wilhelm Armfelt. Hän oli palvellut Viaporin kuninkaallisessa sotalaivastossa ja Suomen sodan jälkeen kauppalaivastossa. Kotoaan Numlaksin kartanosta hän oli saanut kiinnostuksen mylly- ja sahatoimintaan vesivoiman avulla.

Löyttymäen kartanossa kääntyi jälleen uusi lehti, kun Helsingin rikkaimpiin kuuluva kauppaneuvos ja laivanvarustaja Johan Lindroos osti Löyttymäen kartanon vuonna 1839. Tästä alkaen Löyttymäen kartano kuului samalle suvulle yli 75 vuoden ajan. Lindroos edisti Löyttymäen väen hyvinvointia ja sivistystä. Hän ajanmukaisti sahan ja myllyn patoineen tehokkaaseen toimintakuntoon. Hän perusti kartanon maalle Mallasjoen rannalle terva- ja tärpättitehtaan, jonka tuotanto myytiin suurelta osin Pietariin Venäjän sotalaivaston käyttöön. Liikenneyhteyksiä pääkaupunkiin hän edisti kunnostamalla maantien Löyttymäestä Turengin uudelle rautatieasemalle. Junaliikenne Helsingistä Hämeenlinnaan alkoi alkuvuodesta 1862.

Jaakkiman kirkkoherran pojanpoika senaattori Leo Mechelin avioitui Lindroosien tyttären Alexandran kanssa. Hän johti käytännössä Löyttymäen kartanoa vuosikymmenten ajan yhdessä kauppaneuvoksen lesken Cecilia Lindroosin kanssa. Yhdessä he päättivät jo 1870-luvulla avustaa kansakoulun perustamista Löyttymäkeen kartanon alustalaisten lasten sivistyksen kohottamiseksi. Koulu aloitettiin vuonna 1878 Janakkalan kolmantena kansakouluna väliaikaisissa kartanon entisen meijerin, Kaivolan, tiloissa. Tätä ennen oli Janakkalaan perustettu Hamppulan kansakoulu ja Tarinmaan tyttökoulu. Näistä kumpikaan ei enää ole entisellä nimellään toiminnassa. Löyttymäen kartano teetti uuden koulutalon piirustukset arkkitehti Sebastian Gripenbergillä ja osallistui muutenkin rakentamiskustannuksiin. Uusi upea koulurakennus valmistui vuonna 1881. Samana vuonna 1881 kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa, mutta uusi rakennettiin nopeasti samoille sijoille. Uuden kartanorakennuksen piirustusten oletetaan olevan myös arkkitehti Sebastian Gripenbergin käsialaa. Koulun ja uuden kartanorakennuksen rakentajana oli Hausjärveltä kotoisin oleva Vihtori Olander.

Löyttymäen kartanossa viettivät kesiään myös nuoret taiteilijat, kauppaneuvoksetar Cecilia Lindroosin sisaren tytär Maria Wiik ja hänen hyvä ystävänsä Helene Schjerfbeck. Erityisen hyvin taiteilijapiireissä on tunnettu niin kutsuttu Löyttymäen kesä 1885. Tuolloin nuoret, myöhemmin maailmanmaineen saavuttaneet taiteilijat luonnostelivat ja maalasivat kuuluisaksi tulleita varhaistuotannon taideteoksiaan. Malleina olivat Löyttymäen kyläläiset. Kirjan sivuilla on näistä taideteoksista useita esimerkkejä.

Uuden kansakoulun opettajien vaihtuvuus oli ollut suurta. Niinpä kauppaneuvoksetar Cecilia Lindroos lausui 1898 tervetuliaisjuhlassa uudelle opettajalle August Alholle kuuluisaksi tulleet sanansa: "Älkä nyt heti karkka pois". August Alho olikin sitten koulun johtajana ja opettajana kaikkiaan 38 vuoden ajan. Kansalaissodan aikana hänet vangittiin, mutta hän sai palata hoitamaan opettajan virkaansa. Taiteilijaprofessori Onni Oja oli Löyttymäen kansakoulun oppilaana 1920-luvulla. Hän aloitti opettaja August Alhon suosituksesta taideopintonsa Ateneumissa. Myös Onni Ojan varhaistuotannon tauluista on kirjan sivuilla useita esimerkkejä.

Kansakoulun merkitys kylän sivistäjänä oli suuri. Oppilaita oli paljon ja kouluun tultiin kaukaa myös naapurikunnista. Osa oppilaista majoittui koulun internaatissa. Kirjaan on sanatarkasti kirjoitettu opettaja August Alhon koululleen omistamat muistelmat 1898-1938. Niitä on toimituksellisesti kuvitettu ja täydennetty muun muassa opettajatietojen ja "opin tielle joutuneiden oppilaiden" osalta, koska kyseiset kohdat olivat jääneet Alholta täydennettäviksi.

Sen ajan koululaisten ja kotiväen kertomuksia sekä valokuvia on kirjaan kerätty paljon. Kirjan toimituskunta on ilolla seurannut sitä innostusta, jolla kyläläiset ovat asiaan paneutuneet. Yhteydenottoja, kuvia ja koulutodistuksia on tullut niin runsaasti, ettei kaikkia ole saatu kirjan sivuille mahtumaan. Kaikista kuvista on kuitenkin tehty kuva-CD Löyttymäen koulun arkistoon ja opetuskäyttöön, jossa ne ovat nähtävissä ja käytettävissä. Kerätyn aineiston tavoitteena on ollut elvyttää vanhaa ja kadonnutta kylähistoriaa. Tavoite on varsin hyvin toteutunut. Kirjan sivuilta on luettavissa vanhoja asioita, jotka nykypäivänä ovat unohtuneet ja jäljet maastossakin lähes kadonneet.
Kirjassa on kerrottu värikkäällä tavalla sanoin ja kuvin kartanon, kylän ja koulun vaiheista aina toiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeisestä ajasta kirjoitetaan uusi kirja.

Löyttymäen koulun opetukseen on luontevasti siirtynyt osia toiminnasta "ennen vanhaan" sekä kylän historiallisesta taustasta. Syksyllä 2008 järjestettiin Löyttymäen koululla kulttuurirasti-tapahtuma, jossa tutustuttiin kirjassa kerrottuihin asioihin tarkemmin. Kirjan pohjalta Janakkala-juhlassa 10.8.2008 oli kyläläisten esittämänä historiallinen pienoisnäytelmä.

Kirjan perustiedot:

Nimi: KARTANO, KYLÄ JA KOULU
- Kun Janakkalan erämaahan luotiin malliyhteiskunta ja koulu -

Tekijät:
Peltotalo Pekka (toim.), agronomi
Jokela Kimmo, koulun johtaja
Saarinen Jorma, filosofian tohtori, tutkijayliopettaja
Selin-Stumpf Terttu, filosofian maisteri, lehtori
Julkaisija: Löyttymäen kyläseura ry.
Kustantaja: Mandat kustannus, Ortelantie 5 B 22, 13210 Hämeenlinna
www.mandat.fi/kirjamyynti, puh. 0400-481250
Hinta: Myyntihinta kustantajalta 35 € (sis. alv 8 %) + toimituskulut.
Sivumäärä ja kannet: 400 sivua, joista osa nelivärisiä. Kovat kannet, sidottu.

Tilaukset ja myynti:
Kustantaja ja tekijät ottavat vastaan tilauksia. Internet-tilaukset alla olevasta Kirjatilauslomake-linkistä.
Kirjaa myydään kustantajan ja tekijöiden lisäksi myös muun muassa seuraavissa myyntipisteissä:
- Janakkalan Sanomat
- K-Supermarket Turenki
- Foto Hevonoja, Turenki
- Peltola Golf, Löyttymäki
- Eerolan kauppa, Saloinen
- Hämeenlinnan kirjakaupat Info ja Suomalainen kirjakauppa
- Löyttymäen koulu

Kirjatilauslomake